Hiljainen kesä

Tämä kesä on ollut hiljainen kukkulan talossa.

Kauniina alkukesän aamuna kaksi kuukautta sitten rakas mieheni ja talon isäntä nukkui ikuiseen uneen pitkän ja vaikean sairauden murtamana.
Helpotus miehelle, raskasta meille jotka jäimme suremaan. Olemme kuitenkin kiitollisia näistä kaikista yhteisistä vuosista, kiitollinen ja onnellinen siitä että mies halusi meidän elää ja asua täällä kukkulan laella ja rakensi meille rakkaudella kodin josta emme varmasti raaski luopua ikinä.

Tämän kesän vietimme rauhallisesti, ilman suurta ruuhkaa. Ihania rakkaita vieraita on kuitenkin käynyt ja heidän avulla olemme jaksaneet raskaan ajan yli.

Minä ja tytöt jäämme kukkulalle. Elämämme ja tulevaisuus on täällä kirkon alla.
Ensi kesänä on edessä uudet tuulet ja innolla odotamme teitä kaikkia rakkaita ystäviä vierailulle.
Elämä jatkuu...

Kevättä kukkulalla

Talvi tuli, kukkullalla vietettiin hiljaiseloa.
Tänä vuonna ei edes satanut lunta, vaan talvi on todella sateinen ja leuto. Aivan outo talvi.
Arki vei mukanaan ja vapaa-aikaa vietettiin melkein kotosalla lämmitellen joko uunin edessä tai nautiskellen saunassa.

Nyt on kuitenkin kevät alkanut ja toivottavasti suurimmat sateet ovat takana.
Viimeiset pari viikkoa oli aivan mahtavat ilmat -  narsissit ja helmihyasintit kukkivat, ensimmäiset perhoset lentelivät ja rosmariinien sinisten kukintojen ympärille pörräsivät kimalaiset ja ampiaiset.

T-paita päällä nautittiin auringon lämpimistä säteistä samalla siivoillen talven jälkiä puutarhasta ja kasvimaalta.
Nurmikonleikkuukausi avattu ja ensimmäiset päiväkahvit juotu omalla terassilla.

Kevät on ihanaa aikaa.
Tästä pitää nauttia!